RunojaNainen katsoo lyhdyn alta lieriömäinen hattu, turkoosi takki Miehen vasemman jalan sukassa reikä Pankin lähettämässä korkolapussa oli virhe Mies ajatteli naista ja kesäkurpitsaa Vihdoinkin loma, vihdoinkin loma hän toisti * * * Oli pakkaspäivä Oli puisto Oli huurteinen patsas Oli poika ja kaarnavene Oli punerva tammikuun taivas Oli ystävä ja minä
* * *
Naakat nakottavat katoilla täyttäen äänillään kaupungin tyhjät kadut. Koirat kulkeva tuulten mukana ja laivat on lastattu koivujen keltaisilla lehdillä.
Minun elämäni ei tänään etene, etene, etene..... Mutta huomenna voi taivas jo olla puhtaaksi lakaistu.
* * *
Hento sumu, elokuun aamu. Valo laskeutuu taivaasta, enkelten hiukset. Järvi silläni täyttyy hiljaisuudesta. Vieläkö sain tämän päivän? Tämän päivän täällä?
Kiitollisuus kuin kirkas pisara.
* * *
Villiomenapuun villit omenat maassa lehtien sylissä. Ainakin sata. Jokin niistä varmasti kultaisessa leikkauksessa, sydäntä lähellä.
* * *
Keittiön pöydällä punainen kynä. Puurolautanen on tyhjä. Sataa.
Rentukan kukat kuin pienet auringot. Banaanit jäivät ostamatta.
* * *
Kuka osaa lukea tuulen kirjoituksen taivaalta kuulla kevätsateen kuiskaavan ikkunaan
* * *
Lehti putoaa kysyy kuin rakastetun katse
kosketuksen ääniä
kuulas, hiljainen syksy
* * *
Olen talo, jonka sokkeloihin eksyn helposti. Pidän ikkunat tiukasti peitettyinä, ovet lukittuina, ovikellot irtiruuvattuina. Sitten ihmettelen, kun kukaan ei tule käymään.
* * *
Katson ulos ikkunasta. Lokakuun hämärä laskeutuu hiljaa maahan. Tänään, kaiken keskellä, paistoi aurinko. Olin tuntevinani sen lämmön vaatteitani vasten. Ihmiset olivat ikään kuin lähempänä toisiaan. Saattoi joku hymyilläkin.
* * *
Kun olin suuri, kuvittelin suuria. Olen kasvanut pieneksi, tullut jälleen itseni kokoiseksi. (tanka) * * *
SAMMAKON SULKA
Puolilihava kuu hioo hopeaksi lammen hipiää. Kelluu valkea höyhen, kauniin sammakon sulka. (tanka) * * *
Rentukan kukat keltaiset kuin auringot kaiho menneestä lähelle tulevasta onnesta ikävästä (tanka) * * *
Järven yllä lepää arkipäivän rauha. Koristeelliset puut, kosteus oksillaan, peilautuvat unista taivasta vasten.
Suruni ja onneni tuulessa asustavat. Pihakoivun kesän viimeisissä lehdissä sieluni huutaa Isäni puoleen. Ethän minusta irti päästä, vaikka runkoni on pahasti kallellaan?
Odotan uskollisesti sinistä kesää punaisia pilviä keltaisia kukkia
Rakkautta ja valoa sydämeni täyteen.
* * *
MIKSI
Syksyn pisarat ripisevät lehdille. Ikävöin, miksi? (haiku) * * *
Isä sanoi: "Kyllä armeija sinut koulii." Äiti sanoi: "Silimät päästään saa hävetä." Vaimo sanoi: "Aina sua saa hävetä." Lapset sanoivat: "Kyllä meitä hävetti, kun iskä..." Jeesus Siirakki sanoo: "Poikani, älä häpeä itseäsi."
* * *
Ojasta ojaan, tiellä silti. Kompastellen ja kaatuillen, tiellä silti. Rähmällään ristiä kohti.
* * *
|