Uusin kuva

Kaunis syyspäivä

Horismi

Viritetään sateenvarjot ja lähdetään ulos sateeseen!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:41942 kpl

Runoja

Nainen katsoo lyhdyn alta

lieriömäinen hattu, turkoosi takki

Miehen vasemman jalan

sukassa reikä

Pankin lähettämässä

korkolapussa oli virhe

Mies ajatteli naista ja

kesäkurpitsaa

Vihdoinkin loma, vihdoinkin loma

hän toisti

* * *

Oli pakkaspäivä

Oli puisto

Oli huurteinen patsas

Oli poika ja kaarnavene

Oli punerva tammikuun taivas

Oli ystävä ja minä

 

* * *

 

Naakat nakottavat katoilla

täyttäen äänillään kaupungin

tyhjät kadut.

Koirat kulkeva tuulten mukana

ja laivat on lastattu koivujen

keltaisilla lehdillä.

 

Minun elämäni ei tänään etene, etene, etene.....

Mutta huomenna

voi taivas jo olla

puhtaaksi lakaistu.

 

* * *

 

Hento sumu,

elokuun aamu.

Valo laskeutuu taivaasta,

enkelten hiukset.

Järvi silläni täyttyy hiljaisuudesta.

Vieläkö sain tämän päivän?

Tämän päivän täällä?

 

Kiitollisuus kuin

kirkas pisara.

 

* * *

 

Villiomenapuun villit omenat

maassa lehtien sylissä.

Ainakin sata.

Jokin niistä varmasti

kultaisessa leikkauksessa,

sydäntä lähellä.

 

* * *

 

Keittiön pöydällä

punainen kynä.

Puurolautanen on tyhjä.

Sataa.

 

Rentukan kukat

kuin pienet auringot.

Banaanit jäivät

ostamatta.

 

* * *

 

Kuka osaa lukea

tuulen kirjoituksen

taivaalta

kuulla kevätsateen

kuiskaavan ikkunaan

 

* * *

 

Lehti putoaa

                   kysyy

kuin rakastetun katse

 

kosketuksen ääniä

 

kuulas,

hiljainen syksy

 

* * *

 

Olen talo,

jonka sokkeloihin eksyn helposti.

Pidän ikkunat tiukasti peitettyinä,

ovet lukittuina,

ovikellot irtiruuvattuina.

Sitten ihmettelen,

kun kukaan ei tule käymään.

 

* * *

 

Katson ulos ikkunasta.

Lokakuun hämärä laskeutuu

hiljaa maahan.

Tänään, kaiken keskellä,

paistoi aurinko.

Olin tuntevinani sen lämmön

vaatteitani vasten.

Ihmiset olivat ikään kuin

lähempänä toisiaan.

Saattoi joku hymyilläkin.

 

* * *

 

Kun olin suuri,

kuvittelin suuria.

Olen kasvanut

pieneksi, tullut jälleen

itseni kokoiseksi.

                                                    (tanka)

 * * *

 

SAMMAKON SULKA

 

Puolilihava

kuu hioo hopeaksi

lammen hipiää.

Kelluu valkea höyhen,

kauniin sammakon sulka.

                                              (tanka)

* * *

 

Rentukan kukat

keltaiset kuin auringot

kaiho menneestä

lähelle tulevasta

onnesta ikävästä

                                              (tanka)

* * *

 

Järven yllä lepää arkipäivän rauha.

Koristeelliset puut, kosteus oksillaan,

peilautuvat unista taivasta vasten.

 

Suruni ja onneni tuulessa asustavat.

Pihakoivun kesän viimeisissä lehdissä

sieluni huutaa Isäni puoleen.

Ethän minusta irti päästä,

vaikka runkoni on pahasti kallellaan?

 

Odotan uskollisesti

sinistä kesää

punaisia pilviä

keltaisia kukkia

 

Rakkautta ja valoa

sydämeni täyteen.

 

* * *

 

MIKSI

 

Syksyn pisarat

ripisevät lehdille.

Ikävöin, miksi?

                                                (haiku)

* * *

 

Isä sanoi:

"Kyllä armeija sinut koulii."

Äiti sanoi:

"Silimät päästään saa hävetä."

Vaimo sanoi:

"Aina sua saa hävetä."

Lapset sanoivat:

"Kyllä meitä hävetti, kun iskä..."

Jeesus Siirakki sanoo:

"Poikani, älä häpeä itseäsi."

 

* * *

 

Ojasta ojaan,

tiellä silti.

Kompastellen ja

kaatuillen,

tiellä silti.

Rähmällään

ristiä kohti.

 

* * *